Ongelmat... Hassuja pikku penteleitä. Ulkopuoliselle muiden ihmisten kompuroinnit vaikuttavat usein pieniltä ja helposti korjattavilta pikkusäröiltä, siinä missä itse kantaja hakkaa päätä seinään päivä päivältä, kerta toisensa jälkeen.

Eikö työnhaku ota onnistuakseen? Jatka vain hakemista. Kyllä se vielä osuu. 

Oletko onneton hänen kanssaan?  Jätä se jos tuntuu pahalta.

Rahat tiukoilla? Tee budjetti kuukaudeksi ja pidä siitä kiinni. 

Ongelmien kohteet kantavat vaikeudet kokonaisuuksina ja kärsivät usein ongelmista pitkitetysti. Työnhaussa hakemukset voivat jäädä ilman vastakaikua ja turhauttaa. Budjetin kanssa painivan ongelmat eivät lopu rahankäyttömallin suunnitteluun vaan sen kanssa eletään joka ikinen päivä kuukaudesta jokaisen euron käyttöä tarkasti punniten, jonka herkän tasapainon yksikin ylimääräinen meno voi tuhota. Parisuhdetta ja sen ylläpitoa sitoo taas moni muukin seikka, kuin pelkät tunteet. 

Joillekin helpot, itsestäänselvät neuvot ovat vain pakokeinoja kiusalliseksi tunnetusta keskustelusta ja toiset taas ihan aidosti uskovat että kaikki on ratkaistavissa pienellä päättäväisyydellä ja kurinalaisuudella. Henkilökohtaisesti törmään itse useimmiten jälkimmäiseen kastiin, erityisesti vanhemman väestön kanssa. Olen oppinut vain nyökyttämään päätäni ja olemaan samaa mieltä. Eriävät mielipiteet  kun tuntuvat kääntyvän aina sen esittäjää vastaan ja antavan kuvan välinpitämättömästä ja epäkunnioittavasta nuorukaisesta. Missä vaiheessa kunnioitus ja mateleminen muuttuivat synonyymeiksi. En hyökkää, tai ole epäkohtelias, vaan käytän omia kokemuksiani mittatikkuna. Kolmenkymmenen vuoden aikana moni asia on muuttunut. Sen mainitseminen on hyvä tapa saada vanhempansa barrikaadeille. 

Kärjistän. Sen myönnän. Silti samojen asioiden kanssa jankkaaminen saa sapen kiehumaan, erityisesti silloin kun ongelmat EIVÄT ratkea sormea napsauttamalla vaikka mantraa toistaisi kuinka monta kertaa. Päinvastoin. Se lannistaa. Tieto siitä, että neuvojen mahdottomuus saa sinut näyttämään saamattomalta, ei ole se mieltä ylentävin rohkaisukeino.

Osasisimmeko edes joskus asettua toisen ihmisen saappaisiin? Edes hetkeksi, jooko? Piru vieköön se helpottaisi tämänhetkistä tilannettani edes hetkittäin.