Olen ollut kipeänä. Flunssa sai vihdoin niskaotteen vastustuskyvystä laivareissusta toipuessa ja pakotti rauhoittamaan elämää viikon ajaksi. Sinä aikana olen tutustunut verkossa Espoon ihmeelliseen maailmaan mahdollista muuttoa silmällä pitäen.

Yhtenä hetkenä seikkailunhalu on päällimmäinen tunne, toisena puhdas kauhu. Mihin minä olen päätäni työntämässä? Muutto muualle tarkoittaisi tukiverkoston ja tutun ympäristön tarjoaman turvaverkon katoamista. Samalla tekisin jotain, mikä olisi omalle luonteelleni hyvin epätyypillistä.

Ystävillä tuntuu olevan luottoa selviämiseeni. Selvästi enemmän kuin itselläni. Ehkä pitäisi vain luottaa heihin? Ehkä he näkevät minussa jotain sellaista, mitä itse en pysty itsetunnon heilahteluilta näkemään?

Uusi maailma... Uudet unelmat...

Ehkä se elämän määrittelevä rakkauskin odottaa vain että muuttokuormani löytäisi hänen lähelleen. Ehkä. Ken tietää. Ainakin ajatus on kaunis.