Päätin eilen, että lähden tänään veljieni kanssa iltaa viettämään, sillä en ole oikeastaan käynyt työni ulkopuolella missään viimeisen kolmen viikon aikana. Ensimmäisen ystävän uskalsin eilen päästää käymään pariksikymmeneksi minuutiksi. En ymmärrä kuinka vaikeaa voikaan olla pitää itseään kasassa tuota aikaa, saati sitten koko iltaa. Nukkumaan mennessä laitoin puhelimeni äänettömälle ja sillä se on vieläkin. 

Vietän mieluummin aikani edelleen yksin, erossa muista. En osaa sanoa kenellekään mitään, enkä rentoutua kenenkään seurassa. Tuntuu että muiden ollessa virittäydyn entistä kireämmäksi. Tiedostan kyllä, että yksin olo ei tee mielelle hyvää, mutta silti jämähdän paikalleni. Tuntuu ylipääsemättömältä tarttua puhelimeen ja lähteä.

Juuri nyt puhelimessa vilkuttaa viesti, joka kertoo seitsemästä vastaamattomasta puhelusta. Sen sijaan että ottaisin puhelimen kouraan ja lähestyisin yhtäkään noista soittajista, vedän viltin päälleni ja rojahdan sohvalle elokuvan ääreen.

Viikonloppu...