Olen tähän asti ollut kertomatta ystävilleni siitä, mitä on tapahtunut. Osaltaan siksi, että jos tämä tunne olisi ollut ohimenevää, olisimme voineet jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toisena syynä se, etten millään ilveellä tiennyt, miten avata asian ihmisille, jotka pitävät ihastuksesta kuin hullu puurosta. Tällä viikolla tilanne tuli kuitenkin pisteeseen, jossa asiaa ei kykene enää muhimaan. Rakastuminen ei ole asia, joka katoaa tuosta vain, enkä voi vältellä ystäväpiiriäkään kuukausitolkulla kunnes he tajuavat tilanteen. 

Olemme keskustelleet tasaisesti keskenämme ihastuksen kanssa. Paineet kaikkien epäselvyyksien suhteen saivat minut laittamaan ylös kaikki ajatukset, mitä mieleeni tuli ja lähettämään tekstin hänelle. Siitä seurasi keskustelu, joka päättyi vasta yöunien kutsuessa. Puristimme ulos paljon, mitä emme ole tähän mennessä kyenneet sanomaan. Oli pelottavaa ensimmäistä kertaa kiertelemättä myöntää rakastuneensa ilman kiertoilmauksia. Vielä pelottavampaa se oli kertoa veljelle. 

"Hyvän naisen ainakin valitsit." 

Kyllä minä sen tiedän.