En ole kirjoittanut. Pääni tuntuu tyhjältä uusista ajatuksista. Voisin kyllä setviä mieleni liikkeitä, mutta rehellisesti sanoen ne kiertävät edelleen ympyrää ja tuntuu pahalta jankata niistä itsekin. Olisi parempi jutella tilanteesta edes hieman, mutta tunnun pysyvän hiljaa vaikka hetkittäin haluaisin kovastikin antaa vain palaa ja sanoa sen mikä päällimmäisenä on mielessä. 
 
Mutta mitä sanoa? Fiilikset ovat samat, muuttumattomat. Siitä on vaikea kehittää puheentynkää kun itsekin tuntuu hetkittäin siltä etten täysin pysy niiden perässä. Tämän päivän vaivannut omituinen ahdistus on ollut siitä hyvä osoitus. Perimmäisiä syitä ei ole vaikea arvata, mutta vaikka kuinka yrittäisin täsmentää mikä niin pahasti kaivaa, en siinä onnistu. Raivostuttavaa.

Työ stressaa. Viimeiset viikot ovat olleet tiukkaa puurtamista ja lähetulkoon pelkkää vahingonhallintaa. Ei siis paras mahdollinen tilanne, mutta muutama viikko olisi jaksettava vielä sitkeästi. Ehkä sen suhteen alkaa siinä vaiheessa helpottaa. 

Ihastus... No. Edelleen pihalla, vaikka olemmekin nyt keskustelleet. Olen omaa tyhmyyttäni ollut hiljaa tietyistä ajatuksista. Pelottaa myös hieman kuinka hyvältä minusta tuntuu kun jutustelu luistaa. Tuntuuko se liiankin hyvältä? 

Päivä kerrallaan. Virheet voi korjata. Yritetään nyt ensin paikantaa mitkä ne virheet ovat.